Poly(eteenitereftalaatti) (PET)on pakkausmateriaali, jota elintarvike- ja juomateollisuudessa käytetään yleisesti; siksi sen lämpöstabiilisuutta on tutkittu useiden tutkijoiden toimesta. Joissakin näistä tutkimuksista on painotettu asetaldehydin (AA) muodostumista. AA:n esiintyminen PET-tuotteissa on huolenaihe, koska sen kiehumispiste on huoneenlämmössä (21 °C) tai sen alapuolella. Tämä alhainen lämpötilan haihtuvuus mahdollistaa sen diffundoitumisen PET:stä joko ilmakehään tai mihin tahansa pakkauksessa olevaan tuotteeseen. AA:n diffuusio useimpiin tuotteisiin tulisi minimoida, koska AA:n luontaisen maun/hajun tiedetään vaikuttavan joidenkin pakattujen juomien ja elintarvikkeiden makuihin. PET:n sulatuksen ja prosessoinnin aikana syntyvän AA:n määrän vähentämiseksi on raportoitu useita lähestymistapoja. Yksi lähestymistapa on optimoida PET-pakkausten valmistusolosuhteet. Näiden muuttujien, kuten sulamislämpötilan, viipymäajan ja leikkausnopeuden, on osoitettu vaikuttavan voimakkaasti AA:n muodostumiseen. Toinen lähestymistapa on käyttää PET-hartseja, jotka on erityisesti räätälöity minimoimaan AA:n muodostuminen pakkauksen valmistuksen aikana. Näitä hartseja kutsutaan yleisemmin "vesilaatuisiksi PET-hartseiksi". Kolmas lähestymistapa on käyttää lisäaineita, jotka tunnetaan asetaldehydin sieppareina.

AA-siepparit on suunniteltu vuorovaikuttamaan minkä tahansa PET:n prosessoinnin aikana syntyvän asetaldehydin kanssa. Nämä siepparit eivät vähennä PET:n hajoamista tai asetaldehydin muodostumista. Ne voivat kuitenkin rajoittaa säiliöstä diffundoituvan AA:n määrää ja siten vähentää pakatun sisällön vaikutuksia. Siepparien ja AA:n vuorovaikutuksen oletetaan tapahtuvan kolmella eri mekanismilla riippuen kyseisen siepparin molekyylirakenteesta. Ensimmäinen sieppausmekanismityyppi on kemiallinen reaktio. Tässä tapauksessa AA ja sieppausaine reagoivat muodostaen kemiallisen sidoksen, jolloin syntyy ainakin yksi uusi tuote. Toisessa sieppausmekanismityypissä muodostuu inkluusiokompleksi. Tämä tapahtuu, kun AA saapuu sieppausaineen sisäonteloon ja pysyy paikallaan vetysidoksen avulla, jolloin muodostuu kahden erillisen molekyylin kompleksi, jotka ovat yhteydessä toisiinsa sekundaaristen kemiallisten sidosten avulla. Kolmas sieppausmekanismityyppi sisältää AA:n muuntumisen toiseksi kemialliseksi yhdisteeksi sen vuorovaikutuksessa katalyytin kanssa. AA:n muuntuminen toiseksi kemikaaliksi, kuten etikkahapoksi, voi nostaa migrantin kiehumispistettä ja siten vähentää sen kykyä muuttaa pakatun ruoan tai juoman makua.